Oma tarinamme - muutos palkkatyöläisestä yrittäjäksi

Olemme yrityksemme alkutaipaleella jakaneet lyhyen tarinan siitä, mistä yritysideamme lähti liikkeelle. Jaamme nyt kuitenkin tarinan syvällisemmin ja perusteellisemmin, mitä muutos palkkatyöläisestä yrittäjäksi on pitänyt sisällään. Tällä tarinallamme haluamme tukea kaikkia, jotka ovat jo tehneet muutoksen, ovat muutosprosessin keskellä tai, jotka vielä pohtivat muutosta, mutta jokin vielä estää sen. Tässä on meidän tarinamme muutoksen myllerryksestä. 

Loppuvuodesta 2024 alkoi itää ajatus muutoksesta työn ja uran osalta molemmilla. Tunsimme, ettemme pääse toteuttamaan työtämme, kuten halusimme ja muutoksen alkusysäys oli pitkän pohdinnan tuotos- ei hetken mielijohde. Tästä muistutuksena siis se, että muutokseen ryhtyminen ei tapahdu aina hetkessä, vaan on prosessi, joka etenee hiljalleen askel askeleelta eteenpäin. 

Ajatus yrittäjyydestä ja uudesta tavasta tehdä työtä alkoivat elää ja ajan myötä rakentumaan selvemmäksi käsitykseksi siitä, mitä haluamme tehdä tulevaisuudessa. Tämä tarkoitti vuoden 2025 alussa ja läpi kevään konkreettisia tekoja kohti yrittäjyyttä. Vuoden alusta 2025 alkoi muutosprosessi, joka tarkoitti sitä, että ajatuksen tasolla aloimme prosessoida muutoksen tuomia seurauksia elämäämme. Se tarkoitti luopumisprosessia vanhasta työstä ja ihanista työkavereista, jotka olivat niin pitkään pitäneet kiinni siinä työssä, joka joskus aikaisemmin antoi paljonkin, mutta joka aikaa myöten enemmän otti kuin antoi. 

Kipein asia, jota tästä muutoksesta seurasi oli juuri näistä vanhoista työkavereista luopuminen. Vanhasta, tutusta ja turvallisesta ympäristöstä luopuminen. Turvallisesta arkityöstä/palkkatyöstä luopuminen. Samalla tämän luopumisprosessin taustalla arki jatkoi etenemistään ja uusi yritys alkoi konkreettisesti rakentua. Osa piti meitä varmasti jopa jokseenkin hulluina, kun olimme valmiita luopumaan säännöllisestä palkkatyöstä ja vakituisesta työpaikasta tietämättä yhtään, mitä tuleman pitää. Osa puolestaan ymmärsi täysin, miksi teemme, kuten teemme. Kaiken konkreettisen muutoksen keskellä kävimme siis läpi tunteiden vuoristorataa, jossa ilo, onni ja jännitys kaikesta tulevasta valtasi meidät, mutta samalla tuo jännitys, ajoittainen pelkokin ja epätietoisuus kulkivat rinnalla.  

Kesän alussa 2025 koitti lopulta tuo aika, jolloin viimeisen kerran päästimme irti vanhasta työstä. Muutos oli väistämätön, mutta onneksi olimme ehtineet sitä prosessoida, joten yllätyksenä se ei meille tullut. Viimeinen konkreettinen irtipäästö tapahtui, kun viimeistä kertaa luovuimme työavaimista, joita olimme kantaneet mukana kaikki ne vuodet. Nyt ei ollut enää paluuta siihen, joka niin pitkään oli tuttua ja turvallista. Nyt oli aika muutokselle, jota olimme odottaneet ja jännittäneetkin läpi kevään.  

Syyskuussa meitä haastateltiin Kalevan artikkeliin.

Kesä meni pään nollauksessa ja sen ymmärtämisessä, että nyt todella muutos on tapahtunut: enää emme palaa vanhaan, vaan suuntaamme kohti uutta- tuntematonta. Lähdimme rakentamaan syksyn 2025 aikana jotain täysin uutta, mikä ei kokonaisuudessaan vielä itsellemmekään täysin hahmottunut ennen kuin prosessin edetessä. Prosessin aikana olimme jatkuvan muutoksen keskellä- koko ajan piti opiskella ja oppia uutta, niin yrittäjyydestä kuin kaikesta siitä, miten yrityksemme lähdetään rakentamaan tukevalle ja kannattavalle pohjalle heti alusta alkaen. Tiesimme, että perusteiden on oltava kunnossa, jotta pystymme rakentamaan intohimostamme mielentaitoihin jotain pitkäkestoista ja pysyvää.  

Olemme nyt tammikuussa 2026 mennessä olleet puolivuotta yrittäjinä. Ensimmäinen puolivuotinen on tuonut tietynlaista vapautta, mutta myös uudenlaista vastuuta ja merkityksellisyyttä tekemiselle. Olemme joutuneet kohtaamaan epävarmuuden tulevasta, josta emme edelleenkään tiedä, mihin se johtaa, mutta tiedämme, mitä kohti haluamme mennä. Suunta on siis selvä, mutta, miten kaikki rakentuu, näyttäytyy meille ajan kanssa. Jos olisimme tämän kaiken tienneet muutosprosessiin lähtiessä, olisi pelko estänyt todennäköisesti hyppäämisen kohti tuntematonta, joka meitä kuitenkin kutsui.  

Pelko onkin se keskeinen tunne, joka seuraa meitä läpi muutosprosessin aina sieltä ensimmäisistä pohdinnoista, ensimmäisiin onnistumisiin saakka. Pelko ei katoa muutosprosessin aikana mihinkään, se kulkee mukana, mutta opimme sen kanssa elämään. Jossakin vaiheessa voimme kuitenkin todeta sen, että olisi ollut paljon pelottavampaa jäädä kiinni siihen, mikä ei enää antanut mitään, kuin edetä kohti unelmia. Unelmat vaativat veronsa, mutta onnistuessaan antavat meidän elämällemme merkityksellisyyden ja mielenrauhan.  

Tämä kaikki siis muistutuksena siitä, että muutosprosessi on pitkä ja pitää sisällään niin konkreettisia muutoksia, kuin tunteiden vuoristorataa. Hyvänä esimerkkinä tämä siis siitä, että vaikka muutosta halusimme, ei se poista sitä tunteiden vuoristorataa, jota muutos meissä herätti. Olemme muutoksen keskellä päässeet harjoittelemaan myös itse mielentaitoja, jotka olemme hyviksi havainneet. Oma muutoksemme kannustaa jatkamaan meitä valitsemallamme tiellä, joka on vasta alussa! 

Kiitos lukemisesta!

Terveisin Tiia ja Mirka